sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Parempi ihminen

Ruhtinas näyttää levolliselta ja hymyilee. Hän kertoo vihdoin keksineensä elämän tarkoituksen. Ruhtinas kehottaa elämään niin, että joka päivä voi huomata olevansa hiukan parempi ihminen kuin oli edellisenä päivänä. Tämä riittää, sanoo Ruhtinas. Talvisena päivänä, itse asiassa 21. päivä helmikuuta, asia oli hänelle valjennut. Se tuli kuin valaistuminen. Ruhtinas kävi lävitse monen tunnin raskaan taistelun itsensä kanssa ja sitä seurasi herääminen, vapaus.

Jos uskoo, että elämä on Luojan antama, niin sehän on täydellinen jo syntyessään, eikä sitä voi eikä saa yrittää parantaa. Ruhtinas ajatteleekin, että ihmisen täytyy haluta ennen kaikkea hyvää itselleen. Tärkeintä on yrittää pitää huolta itsestään ja heti sen jälkeen toisista. Jos ei huolehdi itsestään ei voi myöskään kantaa vastuuta muista ja huolehtia heikommista.

Päivä päivältä paremmaksi tuleminen voi vaikuttaa vaativalta ja haasteelliselta tehtävältä, mutta Ruhtinaan mielestä se ei ole sitä. Ei ole tarpeen kilvoitella itsensä tai muiden kanssa. Kenenkään ei pidä kerätä ylen määrin rikkautta, viisautta, hyvyyttä, materiaa tai muiden hyväksyntää. Ruhtinas toteaa, että vähemmän antaa enemmän. Vapaus kasvaa luopumisen kautta. Itsestään ei kuitenkaan saa luopua. Omista arvoistaan ja itselleen tärkeistä asioista tulee saada pitää kiinni. Kun ihminen tunnistaa itselleen arvokkaimmat asiat elämässään ja vaatii itselleen oikeuden niihin, voi hän elää elämäänsä omana itsenään, vapaana. Parempana ihmisenä sekä itselleen että muille.

21.4.2009 Wanha Jokela