Minäkö rakastunut?

Kauemmin eläneenä uskallan yrittää valottaa rakastumisen outoa ilmiötä. Yleensä sitä on itse viimeinen mohikaaneista, joka huomaa jotain tapahtuneen. Ensioireita, kuten villiä vipinää, hervotonta hilpeyttä ja kohtuutonta kiinnostusta ennen aivan vierailta tuntuneisiin asioihin on kyllä ollut jo jonkin aikaa havaittavissa. Toisaalta olo tuntuu harvinaisen siistiltä, mutta jotenkin systeemit ovat kyllä aivan sekaisin.

Jos olet aivan varma, että et kerta kaikkiaan halua kokea tätä järisyttävää uutta fiilistä, niin nyt viimeistään täytyy paeta. Etsi uusi uhri josta kiinnostut tai vaihda kiireesti paikkakuntaa, ainakin vähintään koulua. Kaikkein paras keino on tietenkin hankkia ihastumisen kohteesta joitain epämiellyttäviä tietoja. Jos et itse keksi mitään, niin paras kaverisi kyllä varmasti auttaa mielellään. Voit myös itse heittäytyä aivan karseaksi. Jätä esimerkiksi meikkivoide aamulla pois naamarista, niin eivätköhän ylimääräiset kiihdyttelyt ympärilläsi laimene.

Siinä vaiheessa kun tuo toivoton myöhästelija ja kaiken sotkija alkaa tuntua atmosfäärin mielenkiintoisimmalta olennolta, jota ilman et voi viettää edes yhtä iltapäivää, ei enää mitään ole tehtävissä. Se on menoa nyt. Varaudu siihen, että alat tupee hulmuten surffailla kaikissa oudoissa tilanteissa ja tilaisuuksissa oman mussukkasi takia.

Rakastuminen on nastaa, mutta se on myös karmeaa. Siitä kannatta nauttia niin kauan kuin se kestää. Ja sehän kestää koko eliniän, se vain saattaa välillä vaihtaa kohdetta. Sitä on aivan pakko saada lisää kun sen on kerran kokenut.

Sydämellisen suloista ystävänpäivää!

Karjalainen vieraanvaraisuus valikoituu.

Hyvässä keskiluokkaisessa perheessä ei enää keitetä vieraille kahvia. Vai voisiko se olla niin, että keitetään, mutta vain hyville vieraille. Silloin on vielä kivaa, kun on vara valita, vara valita vieraita ja vieraista ne, joille keitetään kahvia. Tuttavaperheellä on tuttu, eräs aivoverenvuodon kokenut mies. Tämä mies on hyvin sosiaalinen ja avulias ihminen, mutta ehkä vähän omalaatuinen…Miehellä on paljon tuttuja, joiden luona hän mielellään vierailee. Hänen luonaan ei taida paljoa vieraita käydä. Tämä mies oli taas kerran mennyt tuttavieni luokse kylään ja kertonut olleensa kolme tuntia aamulenkillä, hiihtämässä ja nyt janoinen ja pyytänyt keittämään kahvia. ”Myöhän ei siihen hommaan ruveta, saa olla sitten joka kerta keittämässä.” Kertoivat.

Huono tuuri

Papalla on ollut huono tuuri. Pappa on pian yhdeksänkymppinen. Harmittaa vaan, kun on ollut elämässä huono tuuri. Pappa oli ollut viisi vuotta yhteen menoon sodassa. Sodan päätyttyä lääkärintarkastuksessa Pappaa oli sanottu sairaaksi mieheksi, vaikka hän oli vain väsynyt ja laiha. Oli merkitty paperiin P2. Kyllä oli Papalla huono tuuri. Jos olisi laitettu P1, pääsisi Pappa joka vuosi kuntoutukseen ilman lääkärintarkastusta. Tänä vuonna Pappa ei päässyt ollenkaan, vaikka kävi taas, ihan sitä varten lääkärissä. Pappaa oli taas sanottu sairaaksi ja ehdotettu että hoidetaan ensin terveys kuntoon ja katsotaan sitten sitä kuntoutusta. Papalla on ollut todella huono tuuri. Pappa on syntynyt kuukautta liian aikaisin. Jos olisi syntynyt kuukautta myöhemmin, saisi eläkettä 60 % työtulosta, nyt saa vain 39 %. Papalla oli aikoinaan hyvä palkka. Mutta on huono tuuri, ja syntynyt kuukautta liian aikaisin.

Järkytyksiä vuokrattavana

Matti Wuori (2005) kirjoittaa, että ”elämämme on taantunut niin tasaiseksi ja tylsäksi, että enää vain järkytykset tuovat siihen merkitystä ja mieltä." Totta varmastikin. Harvoinpa kuulee dramaattisia elämänvaiheita elävän ihmisen valittavan itsensä elämän ulkopuolella olevaksi tuntemista tai sitä kuinka tylsää elämä on. Elämä ei kriisin kohdatessa varmasti ole ainakaan tylsää. Tämä ei tietenkään tarkoita, että elämä olisi mukavaa tai ongelmatonta. Päinvastoin. Silloin kun ihmisellä on selkeä konkreettinen ongelma tai hankala elämäntilanne, hän on äärimmäisen tiukasti kiinni elämässä ja osaa havaita elämän perusasiat. Eksistentiaalisia ongelmia tai oman olemassaolon tarkoitusta harva kriisissä oleva ihminen pohtii. Jokaiselle se on selvä, elämän tarkoitus on elää.

Kuitenkin lähes jokaisen ihmisen elämässä on myös ajoittain näitä tylsiä hetkiä. Hetkiä, jolloin ei tiedä mitä tekisi, ja vaikka tietäsikin, niin ei ainakaan huvita. Siksipä olisikin hyvä, jos olisi joku instanssi, johon voisi näinä mitään sanomattomuuden hetkinä ottaa yhteyttä ja hankkia vähän vipinää elämään. Koska ongelmien omaksi hankkiminen ei kuitenkaan ole varsinaisesti kivaa, niin olisi näppärää, jos näitä elämyksiä voisi vaikka lainata tai vuokrata. Eipä siis muuta, kuin soitto järkytyslainaamoon ja tilaus vetämään.

Aloittelijoille ja herkkävatsaisimmille voisi olla palvelu, jossa dramaattisen kokemuksen voisi itse valita. Tietäisi edes vähän mihin on päänsä pistämässä, ja osaisi jo henkisesti valmistautua. Ja fyysisestikin. Olisihan se toki mukavaa, jos tietäisi kuinka kauan seikkailun on tarkoitus kestää, niin osaisi ilmoitella töihin ja kotiväelle, että milloin on taas käytettävissä kaikin sielun ja ruumin voimin.

Kaiken kokeneille, jotain todella järisyttävää hakeville, palvelu olisi tietenkin sellainen, että kriisi iskee aivan yllättäen, keskellä aamupalaveria tai kirkasta kuutamoa. Ja se on sitten siinä. Mitään informaatiota ei anneta. Ei mitään tietoa siitä, mikä on homman nimi, miten tulee toimia, kuka voisi auttaa tai koska se päättyy. Kaikki on nyt omissa käsissä. Siis todella omissa käsissä, kukaan ei tule apua tarjoamaan, jos ei itse ymmärrä pyytää. Eikä sitä tietenkään kriisissä oleva ymmärrä tehdä. Ihminen kriisissä, on ihminen kriisissä. Kriisissä oleva ihminen toimii kuitenkin äärimmäisen rationaalisesti, vaikkei se muista kyllä aina siltä vaikutakaan. Jos muuttuu tylsä elämä mielenkiintoiseksi itsellä, niin muuttuu se kyllä lähipiirilläkin. Kylläpä nyt kelpaa elellä, ei käy aika pitkäksi kun miettii kuinka selviäisi huomiseen aamuun, tai ensi viikkoon, tai vuoteen 2020. Sitähän ei tiedä milloin tämä päättyy…

Persoonaa treenaamassa

Aika on tämän päivän maailmassa kortilla ja kansalaisilla on kiire elämässään. Elämässä on niin paljon tekemistä, että päivittäinen ajankäyttö organisoidaan mahdollisimman tarkasti tunti tunnilta etukäteen. Työelämä ja vapaa-aika kuormittavat kohtuuttomasti ja lisäksi perhe vaatii oman osansa jo muutenkin stressaantuneen ihmisen ajasta. Ihmiseltä vaaditaan nykyään niin paljon. Ei riitä, että tekee työnsä kunnolla ja täsmällisesti ja huolehtii perheestään ja mahdollisesti muista sukulaisista ja ystävistä. On myös syötävä, liikuttava ja nukuttava. Ja kaikki on tehtävä tietysti oikein.

Jotta tästä kaikesta selvitään, tarvitaan apuvoimia, tukiverkostoja. Onneksi edistyksellinen yhteiskuntamme on valmistautunut kaikkeen ja tuottanut avun myös tähän ongelmaan. Henkilökohtainen valmentaja, personal trainer, vastaa hätään. Personal trainer on reipas, iloinen ja sosiaalinen ihmislajin edustaja, joka on kouluttautunut opastamaan ja varsinkin tsemppaamaan kanssa ihmisiään liikkumisen pariin. Silloin kun aikaa on vähän, on myös itsensä liikuttaminen tehtävä tehokkaasti ja oikein.

Tv:ssä oli keski-ikäinen mies kertomassa tästä mahtavasta tavasta toteuttaa omaa liikkumistaan. Hän oli palkannut oman personal trainerin, jonka kanssa kävi yhdessä pari kertaa viikossa kuntosalilla. Mies oli todella tyytyväinen oman valmentajansa panokseen ja kertoili antaumuksella, kuinka hän nyt vihdoin on tajunnut muun muassa sen, kuinka pakaralihaksen venytys tehdään oikein.

Koska myös syöminen on haasteellista, ovat personal trainerit hankkineet usein tietoa ravitsemuksen alalta ja yleensä sitten myös opastavat valmennettaviaan syömisen saloihin. Valmentajalta voi halutessaan saada hyvinkin tarkat ohjeet siitä, mitä päivittäin tulee syödä, kuinka paljon ja mihin aikaan. Näppärää kerrassaan.

Onneksi kuitenkin vielä joukko ihmisiä elää ihmisen elämää ilman henkilökohtaista valmentajaa.
On ihmisiä, jotka heittävät sukset umpihangelle ja suuntaavat mihin huvittaa. Kun tuntuu siltä, että nyt on liikuttu tarpeeksi, he kääntävät suksensa kotia kohti ja palaavat takaisin, eksymättä. Löytyy myös edelleen ihmisiä, jotka tietävät mitä syödä ja milloin. Useimmat tällaiset ihmiset toteuttavat syömisessään periaatetta, että syödään silloin kun on nälkä tai silloin kun on tarjolla. Ja syödään sitä mitä on. Syötyä levätään ja jos ei väsytä, niin sitten valvotaan. Illalla mennään petiin kun huvittaa ja aamulla herätään sitten kun ei enää väsytä.