Vapaamuurarit hakevat mahdollisuutta henkiseen kasvuun, lehden mukaan. Elämä on sikäli epäreilua, että toiset joutuvat hakemaan mahdollisuutta henkiseen kasvuun, kun taas toisille näitä mahdollisuuksia tipahtelee pyytämättä ja jatkuvalla syötöllä, kuin fakseja virkamieheltä. Henkisen kasvun hakemista hankaloittaa se, että henkinen kasvu tapahtuu eläessä, ei opetellessa.
Konsulttien ja asiantuntijoiden mukaan itsensä ja maailman saa valloitettua asettamalla tavoitteen, sitoutumalla siihen ja työskentelemällä kaikin mahdollisin keinoin sen saavuttamiseksi. Lois P. Frankel opastaa kirjassaan ”kiltti tyttö ei rikastu”, että rikastuminen vaatii kahta asiaa: talouden suunnittelua ja taloudellista ajattelua. Frankel antaa myös neuvoja uuden rikkaamman elämän saavuttamiseksi vinkeillä, jotka vastaavat urheilijoiden käyttämiä mielikuvaharjoitteita: kuvittele elämäsi sellaiseksi kuin sen haluaisit, kerro visioistasi ihmisille ja tutustu unelmansa toteuttaneiden ihmisten tarinoihin. Ei sinänsä huonoja neuvoja. Lausahtihan jo aikoinaan suosittu suomalainen rokkari samansuuntaisesti sanoessaan ”sun tarvii varoo mitä sä haluut koska sä saat sen.”
Voisivatko siis kuitenkin vapaamuuraritkin saavuttaa henkisen kasvun käyttäen hyväkseen samoja menetelmiä? Asettamalla tavoitteen henkisestä kasvusta, sitoutumalla kuvittelemaan sitä millaista on olla henkisesti kasvanut ihminen, tutustumalla henkisen kasvun kokeneisiin kanssakulkijoihin ja kertomalla tavoitteestaan muillekin. Ai niin hehän jo kertoivatkin..
Kuten otsikko kuului: ”maisteri kasvattaa, elämä opettaa”. Erilaisia näkökulmia ja tietoa asioista voi etsiä ja opetella, mutta henkinen kasvu tulee vasta kokemalla asiat, useimmiten tuskan kautta. Tuntemalla, ei tietämällä.
