Olen taas kerran saanut ”nauttia” pussilasagnea, ranskalaisia perunoita pakastealtaasta ja jauheesta vatkattua vadelmavaahtoa jälkiruoaksi juhlalounaalla. Yäk!
Kevään juhlasesonki lähestyy. Pääsiäinen on parin viikon kuluttua, siitä muutama viikko niin on vappu ja heti kohta äitienpäivä. Tärkeitä päiviä halutaan juhlistaa kutsumalla sukulaisia ja ystäviä koteihin ja tarjoamalla suussa sulavia herkkuja ja huolellisesti valikoituja juomia palan painikkeeksi.
Vaikka lehdet pursuavat toinen toistaan herkullisempia ruoka- ja leivontaohjeita ja kokit esittelevät televisiossa taitojaan kehitellen entistä houkuttelevampia annoksia kaiken kansan ihmeteltäviksi, niin kodeissa tarjotaan eineksiä.
Oikean ruoan tarjoaminen vähenee vuosi vuodelta. Einekset ja muut valmissörsselit valtaavat myös juhlapöydät. Kummallisinta tässä on se, että einesateriointiin ovat lähteneet mukaan ne ihmiset, joiden tiedämme osaavan valmistaa hyvää, suomalaista ruokaa. En minä eineksiä eteeni saa ikäisteni tai nuorempien ihmisten kesteissä, vaan mummojen, kummien ja anoppien juhlapöydissä. Juhlaruoan erottaa arkiruoasta enää usein vain kattaus, joka onneksi on yleensä mallikkaasti hoidettu.
Jos ei jaksa, halua tai osaa valmistaa juhlaruokaa, ei sitä pidä tehdä ainakaan eineksistä. Mallia kannattaa ottaa vaikka ranskalaisista rouvista, jotka tarjoavat hyvää, juhlavaa, ammattilaisten valmistamaa ruokaa kotikekkereissään. Ja kiertää kauppojen jauheidenvaahdottajakonsulentit kaukaa.
Läheiset voi kutsua vain seurustelemaan eikä syömään. Vapun aikaan lasillinen kuohuviiniä ja tuulihattu voi olla aivan riittävä tarjottava. Nykyään jokaisella on kotona yleensä riittävästi ruokaa, joten kylään ei kenenkään tarvitse lähteä nälkäänsä tyydyttämään. Juhlalta odotan yhdessäoloa, seurustelua ja jotain pientä, mutta kunnollista naposteltavaa.
Nimim. Kotikokki minäkin
Kevään juhlasesonki lähestyy. Pääsiäinen on parin viikon kuluttua, siitä muutama viikko niin on vappu ja heti kohta äitienpäivä. Tärkeitä päiviä halutaan juhlistaa kutsumalla sukulaisia ja ystäviä koteihin ja tarjoamalla suussa sulavia herkkuja ja huolellisesti valikoituja juomia palan painikkeeksi.
Vaikka lehdet pursuavat toinen toistaan herkullisempia ruoka- ja leivontaohjeita ja kokit esittelevät televisiossa taitojaan kehitellen entistä houkuttelevampia annoksia kaiken kansan ihmeteltäviksi, niin kodeissa tarjotaan eineksiä.
Oikean ruoan tarjoaminen vähenee vuosi vuodelta. Einekset ja muut valmissörsselit valtaavat myös juhlapöydät. Kummallisinta tässä on se, että einesateriointiin ovat lähteneet mukaan ne ihmiset, joiden tiedämme osaavan valmistaa hyvää, suomalaista ruokaa. En minä eineksiä eteeni saa ikäisteni tai nuorempien ihmisten kesteissä, vaan mummojen, kummien ja anoppien juhlapöydissä. Juhlaruoan erottaa arkiruoasta enää usein vain kattaus, joka onneksi on yleensä mallikkaasti hoidettu.
Jos ei jaksa, halua tai osaa valmistaa juhlaruokaa, ei sitä pidä tehdä ainakaan eineksistä. Mallia kannattaa ottaa vaikka ranskalaisista rouvista, jotka tarjoavat hyvää, juhlavaa, ammattilaisten valmistamaa ruokaa kotikekkereissään. Ja kiertää kauppojen jauheidenvaahdottajakonsulentit kaukaa.
Läheiset voi kutsua vain seurustelemaan eikä syömään. Vapun aikaan lasillinen kuohuviiniä ja tuulihattu voi olla aivan riittävä tarjottava. Nykyään jokaisella on kotona yleensä riittävästi ruokaa, joten kylään ei kenenkään tarvitse lähteä nälkäänsä tyydyttämään. Juhlalta odotan yhdessäoloa, seurustelua ja jotain pientä, mutta kunnollista naposteltavaa.
Nimim. Kotikokki minäkin