Matti Wuori (2005) kirjoittaa, että ”elämämme on taantunut niin tasaiseksi ja tylsäksi, että enää vain järkytykset tuovat siihen merkitystä ja mieltä." Totta varmastikin. Harvoinpa kuulee dramaattisia elämänvaiheita elävän ihmisen valittavan itsensä elämän ulkopuolella olevaksi tuntemista tai sitä kuinka tylsää elämä on. Elämä ei kriisin kohdatessa varmasti ole ainakaan tylsää. Tämä ei tietenkään tarkoita, että elämä olisi mukavaa tai ongelmatonta. Päinvastoin. Silloin kun ihmisellä on selkeä konkreettinen ongelma tai hankala elämäntilanne, hän on äärimmäisen tiukasti kiinni elämässä ja osaa havaita elämän perusasiat. Eksistentiaalisia ongelmia tai oman olemassaolon tarkoitusta harva kriisissä oleva ihminen pohtii. Jokaiselle se on selvä, elämän tarkoitus on elää.
Kuitenkin lähes jokaisen ihmisen elämässä on myös ajoittain näitä tylsiä hetkiä. Hetkiä, jolloin ei tiedä mitä tekisi, ja vaikka tietäsikin, niin ei ainakaan huvita. Siksipä olisikin hyvä, jos olisi joku instanssi, johon voisi näinä mitään sanomattomuuden hetkinä ottaa yhteyttä ja hankkia vähän vipinää elämään. Koska ongelmien omaksi hankkiminen ei kuitenkaan ole varsinaisesti kivaa, niin olisi näppärää, jos näitä elämyksiä voisi vaikka lainata tai vuokrata. Eipä siis muuta, kuin soitto järkytyslainaamoon ja tilaus vetämään.
Aloittelijoille ja herkkävatsaisimmille voisi olla palvelu, jossa dramaattisen kokemuksen voisi itse valita. Tietäisi edes vähän mihin on päänsä pistämässä, ja osaisi jo henkisesti valmistautua. Ja fyysisestikin. Olisihan se toki mukavaa, jos tietäisi kuinka kauan seikkailun on tarkoitus kestää, niin osaisi ilmoitella töihin ja kotiväelle, että milloin on taas käytettävissä kaikin sielun ja ruumin voimin.
Kaiken kokeneille, jotain todella järisyttävää hakeville, palvelu olisi tietenkin sellainen, että kriisi iskee aivan yllättäen, keskellä aamupalaveria tai kirkasta kuutamoa. Ja se on sitten siinä. Mitään informaatiota ei anneta. Ei mitään tietoa siitä, mikä on homman nimi, miten tulee toimia, kuka voisi auttaa tai koska se päättyy. Kaikki on nyt omissa käsissä. Siis todella omissa käsissä, kukaan ei tule apua tarjoamaan, jos ei itse ymmärrä pyytää. Eikä sitä tietenkään kriisissä oleva ymmärrä tehdä. Ihminen kriisissä, on ihminen kriisissä. Kriisissä oleva ihminen toimii kuitenkin äärimmäisen rationaalisesti, vaikkei se muista kyllä aina siltä vaikutakaan. Jos muuttuu tylsä elämä mielenkiintoiseksi itsellä, niin muuttuu se kyllä lähipiirilläkin. Kylläpä nyt kelpaa elellä, ei käy aika pitkäksi kun miettii kuinka selviäisi huomiseen aamuun, tai ensi viikkoon, tai vuoteen 2020. Sitähän ei tiedä milloin tämä päättyy…
Kuitenkin lähes jokaisen ihmisen elämässä on myös ajoittain näitä tylsiä hetkiä. Hetkiä, jolloin ei tiedä mitä tekisi, ja vaikka tietäsikin, niin ei ainakaan huvita. Siksipä olisikin hyvä, jos olisi joku instanssi, johon voisi näinä mitään sanomattomuuden hetkinä ottaa yhteyttä ja hankkia vähän vipinää elämään. Koska ongelmien omaksi hankkiminen ei kuitenkaan ole varsinaisesti kivaa, niin olisi näppärää, jos näitä elämyksiä voisi vaikka lainata tai vuokrata. Eipä siis muuta, kuin soitto järkytyslainaamoon ja tilaus vetämään.
Aloittelijoille ja herkkävatsaisimmille voisi olla palvelu, jossa dramaattisen kokemuksen voisi itse valita. Tietäisi edes vähän mihin on päänsä pistämässä, ja osaisi jo henkisesti valmistautua. Ja fyysisestikin. Olisihan se toki mukavaa, jos tietäisi kuinka kauan seikkailun on tarkoitus kestää, niin osaisi ilmoitella töihin ja kotiväelle, että milloin on taas käytettävissä kaikin sielun ja ruumin voimin.
Kaiken kokeneille, jotain todella järisyttävää hakeville, palvelu olisi tietenkin sellainen, että kriisi iskee aivan yllättäen, keskellä aamupalaveria tai kirkasta kuutamoa. Ja se on sitten siinä. Mitään informaatiota ei anneta. Ei mitään tietoa siitä, mikä on homman nimi, miten tulee toimia, kuka voisi auttaa tai koska se päättyy. Kaikki on nyt omissa käsissä. Siis todella omissa käsissä, kukaan ei tule apua tarjoamaan, jos ei itse ymmärrä pyytää. Eikä sitä tietenkään kriisissä oleva ymmärrä tehdä. Ihminen kriisissä, on ihminen kriisissä. Kriisissä oleva ihminen toimii kuitenkin äärimmäisen rationaalisesti, vaikkei se muista kyllä aina siltä vaikutakaan. Jos muuttuu tylsä elämä mielenkiintoiseksi itsellä, niin muuttuu se kyllä lähipiirilläkin. Kylläpä nyt kelpaa elellä, ei käy aika pitkäksi kun miettii kuinka selviäisi huomiseen aamuun, tai ensi viikkoon, tai vuoteen 2020. Sitähän ei tiedä milloin tämä päättyy…
